Lähdeviittauskäytäntö

Lähdeviittauksen tarkoitus on ensisijaisesti (1) antaa kunnia sille kelle kunnia kuuluu, ja toiseksi (2) auttaa lukijaa löytämään mahdollisimman tarkasti se, missä kyseinen tieto on esitetty. On olemassa tiettyjä, sovittuja tapoja, miten tämä tehdään niin, että kaikki ymmärtävät asian samalla tavalla. Tämä tekee tieteellisestä tekstistä luotettavaa, läpinäkyvää ja arvioitavaa. 

Oppimistehtävien tarkoituksena ei ole (toisin kuin esimerkiksi usein hengellisillä puheilla ja saarnoilla) informoida lukijaa jostakin, mitä hän ei vielä tiedä. Sen sijaan tarkoituksena on esittää tutkimustyösi ja pohdintasi sekä päätelmäsi annetusta tai itse muotoilemastasi kysymyksestä arvioitavaksi niiden luotettavuuden, omaperäisyyden ja kattavuuden mukaan. Tähän tarvitaan läpinäkyvyyttä, minkä lähdeviittaukset siis takaavat. 

Viitatessasi lähteeseen sinun tulee joka kerta tehdä kolme asiaa: sanallinen viittaus (tekijän nimi mainitaan tekstissä), alaviite (numero tekstissä ja tiedot sivun alalaidassa) ja lähdeluettelomerkintä (täydelliset tiedot työn lopussa). Ilman mitä tahansa näistä viittauksesi on virheellinen ja olet vaarassa syyllistyä plagiointiin (ks. jäljempänä). Näiden kolmen osan tulee myös olla johdonmukaiset keskenään: kaikissa kolmessa mainittavan tekijän nimen tulee olla sama - muuten lukija ei löydä lähteen täydellisiä tietoja lähdeluettelosta! 

Etsi tekijä

Kysy aina: Kuka sanoi tai kirjoitti juuri tämän ajatuksen, johon viittaan? Huomaa, että kyseessä voi olla eri henkilö, kuin sen kirjan tai muun lähteen kirjoittaja/toimittaja, josta ajatuksen löysit.

Kun viittaat, mainitset aina ensisijaisesti tekijän, ei teosta! Tekijän tai tekijöiden tunnistaminen on olennaista lähdeviittauksen onnistumiseksi. 

Tekijä eri tyyppisissä lähteissä: 

1. Monografia: teos (kirja), joka on alusta loppuun saman kirjoittajan tai kirjoittajaryhmän tekstiä. Tekijän tai tekijäryhmän nimet löytyvät kansilehdeltä. Viittaus tehdään tällä nimellä. 

2. Artikkeli toimitetussa kokoomateoksessa: samassa teoksessa (kirjassa) on useiden eri tekijöiden kirjoittamia tekstejä, ja nämä ovat erotettavissa toisistaan sisällysluettelon perusteella. Viittaus tehdään lainaamasi artikkelin kirjoittajan nimellä, ei esimerkiksi kirjan toimittajan nimellä. Toimittajaa (toim./ed.) ei koskaan laiteta tekijäksi!

3. Artikkeli aikakauslehdessä: viittaus tehdään artikkelin kirjoittajan nimellä. 

4. Muussa muodossa olevat lähteet: aina henkilötekijän nimellä, vaikka lähde olisi julkaisematon, kuten henkilökohtainen keskustelu tai luentomateriaali.

5. Julkaisu ilman henkilötekijää: jos lainaamallesi ajatukselle todella ei ole löydettävissää henkilötekijää, käytetään kaikissa tarvittavissa kohdissa tekijän nimen tilalla julkaisun nimeä.  

Esitä lainaus 

Joka kerran, kun tekstissäsi lainaat jotakin lähdettä, noudatat alla olevaa kaavaa. Sanallisen viitteen ja alaviitenumeron välillä on pelkästään tästä lähteestä lainattua tietoa! Oma ajattelusi ja päätelmäsi lähteiden perusteella esitetään siis eri lauseessa, alaviitenumeron jälkeen. Kun siirryt lainaaamaan joko samaa lähdettä uudelleen tai toista lähdettä, aloitat jälleen sanallisella viittauksella. 

Esimerkkejä tästä on seuraavassa, kun annetaan ohjeet referointiin ja sitaattiin.

Lähteiden referoiminen

Lähteiden lainaaminen tapahtuu pääosin referoimalla niitä omin sanoin. Tällöin on yhtä välttämätöntä tehdä täydellinen lähdeviittaus kuin suoran lainauksenkin kohdalla, ja se myös tehdään samalla tavoin. Lähdettä on lainattava aina samassa hengessä ja merkityksessä kuin se esiintyy alkuperäistekstissä. Yksittäistä lausetta ei saa lainata vääristäen tai irrottaen kontekstista. Omat ja toisten ajatukset on erotettava toisistaan. Tekstistä on aina käytävä yksiselitteisesti ilmi, kenen ajatuksesta missäkin kappaleessa, lauseessa ja lauseen osassa on kyse. Alaviitteitä käytettäessäkin kirjoittajan vastuulla on aina sanallisesti ilmaista tämä. Aina kun aloitat jonkun toisen ajatuksien referoimisen, tee se alla mainittuja verbejä käyttäen seuraavanlaisella tavalla:

Kuten Laine huomauttaa, asia on… 

Voit jatkaa referointia useammassa peräkkäisessä lauseessa. Kun lopetat juuri tämän lähteen referoinnin, viimeisen referointilauseen jälkeen tulee alaviitenumero. Huomaa, että tällainen referaatti sisältää vain toisen ajatuksia — ei omia ajatuksiasi, toisen ajatuksen pätevyyden arviointia tai muuta sellaista.

Viittaus ei koskaan yllä kappalerajan yli vaan jokaisessa kappaleessa tulee olla oma viittaus, siitä huolimatta, että saatat viitata saman kirjoittajan ajatuksiin.

Viittaamisen esitystapoja

Seuraava lista on tarkoitettu lähtökohdaksi etsittäessä verbejä, jotka sopisivat referoinnin kuvaamiseen (Hirsijärvi, Remes & Sajasvaara 1997, 343-344): 

1. verbejä, jotka viittaavat ensi sijassa selostettavan tutkijan sanomisiin tai tekemisiin: ehdottaa, 
kuvata, 
sanoa, 
korostaa, 
luetella, 
olla jotakin mieltä, 
tuoda esille/julki, 
yhtyä jonkun ajatuksiin‚ huomauttaa, 
lausua, 
todeta, 
kumota, 
nimittää, 
ilmaista, 
lisätä, 
verrata, myöntää, 
kutsua, 
jatkaa, 
mainita, 
kirjoittaa, 
vastustaa

2. verbejä, jotka viittaavat ensi sijassa tutkijan mentaalisiin toimintoihin: ajatella, 
olettaa, 
katsoa, 
vaatia, 
arvella, 
otaksua, 
miettiä, arvioida, 
harkita, 
vähätellä, 
pitää jonakin, 
pitää parempana
, pitää huonompana, 
havaita, pohtia, 
tuumia
, epäillä, 
uskoa, 
tarkastella, hylätä, huomata

3. verbejä, jotka viittaavat ensi sijassa tutkimuksen vaiheisiin: olla ristiriidassa, olla yhtäpitävä, tukea, vastata, jotakin, näyttää toteen, osoittaa, osoittaa vääräksi, sotia vastaan, olla esimerkkinä, selittää, todistaa, vahvistaa oikeaksi 
tai todeksi, valaista, vakuuttaa

Sitaatit eli suorat lainaukset

Suoria lainauksia käytetään silloin, kun referointi omin sanoin ei ole mahdollista ilman alkuperäisen ajatuksen muuttumista. Pääosin viittaaminen tapahtuu referoimalla omin sanoin.  Mikäli suoraa lainausta käytetään, se on pidettävä lyhyenä. Oman tekstin sisään kirjoitettavan sitaatin pituus ei saa ylittää kahdesta kolmeen riviä. Lainaaminen tapahtuu aina sanasta sanaan välimerkkejä ja isoja alkukirjaimia myöten — ei omin sanoin referoiden. Myös tekstin alkuperäinen muotoilu toistetaan täsmälleen samanlaisena (esim. lihavointi, kursivointi, alleviivaus jne).

Forsellin mukaan tekstin lainaamista koskevat tarkat säännöt. Esimerkiksi ”[s]itaatti erotetaan omasta tekstistä lainausmerkein, jos on kyse virkkeestä.”12 

12 Forsell 2013

Kirkkoisä Irenaeus taisteli ns. gnostilaisuutta vastaan, jolle oli tunnusomaista dualistinen ajattelu. Peter Haldorfin mukaan ”[d]ualismi, jakautuminen ruumiiksi ja hengeksi, saattoi ilmetä gnostilaisissa lahkoissa kahdella täysin vastakkaisella tavalla.”23  Halldorf viittaa tällä askeesiin ja estottomaan elämäntyyliin, joiden… 

23 Halldorf 2000, 45

Huomaa, että jos sitaatti on osa laajempaa virkettä, virkkeen piste tulee vasta lainausmerkkien jälkeen. Tekstin vähäinenkin muokkaaminen (ison alkukirjaimen muuttaminen pieneksi) osoitetaan hakasulkeilla. 

Jos johtolause on ennen sitaattia, se päätetään kaksoispisteeseen. Tällöin sitaatti on oma itsenäinen lauseensa, joka alkaa isolla kirjaimella  ja päättyy pisteeseen lainausmerkkien sisäpuolella. Tätä muotoa on syytä käyttää, jos siteeraa useampaa kokonaista virkettä. 

Ketokivi tiivistää: ”Argumentti ennen empiiristä analyysia.”31

31 Ketokivi 2009, 40

Jos taas johtolause on sitaatin jälkeen, pilkku laitetaan lainausmerkkien ulkopuolelle: 

”Argumentti ennen empiiristä analyysia”, tiivistää Ketokivi.24

24 Ketokivi 2009, 40

Mikäli tekstiin lisätään jotakin alkuperäistä ajatusta selventämään, myös tämä tehdään hakasulkeiden avulla:

Halldorfin mukaan dualismi ”saattoi ilmetä gnostilaisissa lahkoissa kahdella täysin vastakkaisella tavalla [askeesina ja estottomana elämäntyylinä].”15 

15 Halldorf 2000, 45

Jos tekstistä jätetään lainauksen keskeltä jotain pois, tämä kohta merkataan sulkeiden sisään laitettavilla kahdella viivalla: 

Peter Halldorfin mukaan ”[d]ualismi (- -) saattoi ilmetä gnostilaisissa lahkoissa kahdella täysin vastakkaisella tavalla”.6 Halldorf viittaa tällä askeesiin ja estottomaan elämäntyyliin, joiden… 

6 Halldorf 2000, 45

Alkuperäisen tekstin lainausmerkit korvataan puolilainausmerkeillä:

”Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: ’Entä hän, Herra?’” (Joh. 21:21)

Toinen tapa esittää suoria lainauksia on sisentää lainaus (ns. block quote). Tällöin lainataan useita rivejä ja lauseita alkuperäistekstistä. Lainausmerkit jätetään kokonaan pois ja lainattava teksti sisennetään ja tihennetään riviväli (1,5 --> 1). Kirjoittajalla on oltava erityisen hyvä syy käyttää näin pitkää sitaattia, eikä niitä voi olla montaa yhdessä tehtävässä.

Kirkkoisä Irenaeus taisteli ns. gnostilaisuutta vastaan, jolle oli tunnusomaista dualistinen ajattelu. Peter Halldorfin mukaan


Dualismi, jakautuminen ruumiiksi ja hengeksi, saattoi ilmetä gnostilaisissa lahkoissa kahdella täysin vastakkaisella tavalla. Yhtäältä harjoitettiin ankaraa askeesia … Toisaalta dualismi ilmeni aivan vastakkaisella tavalla, vapaana elämäntyylinä.17  


Monet tutkijat ovat kuitenkin kiistäneet Halldorfin ajatuksen ja esittävät, että ajatus joidenkin gnostilaisten ryhmien vapaasta elämäntyylistä on kirkkoisien…

17 Halldorf 2000, 45

Lainausmerkeillä osoitetaan myös, että käytetty käsite (sana tai sanaryhmä) on lainattu jossakin tietyssä merkityksessä tietystä lähteestä. 

On huomattava, ettei Kankkunen käytä ”hylkäävää johtamista”81 leimaamaan ketään yksittäistä johtajaa.

81 Kankkunen 2017, 5

Esimerkiksi ”auttajan varjo” on Lindqvistin tunnetun teoksen nimi ja hänen luomansa käsite, jolla on tietty merkitys (ks. Lindqvist 1992). Sitä on käytetty esimerkiksi kristillisen sielunhoidon ja muun auttamistyön kentällä yleisesti. Alaa tunteva tunnistaa käsitteen ja osaa myös liittää sen oikeaan asiayhteyteen. Kyseessä on käsite, jonka käyttäjä lainaa Lindqvistiltä koko sen merkityksen laajuudessa ja syvyydessä, jolloin se on syytä laittaa lainausmerkkeihin ja osoittaa lähde. Jos näin jättää tekemättä joko ottaa tahallisesti toisen muotoileman ajatuksen ja käsitteen omiin nimiinsä tai osoittaa tahatonta tietämättömyyttä ja perehtymättömyyttä käsittelemäänsä alaan, ja syyllistyy plagiointiin.

Tee alaviite

Alaviitteet kirjoitetaan sivun alalaitaan numeroituina. Numerointi juoksee läpi koko kirjallisen tehtäväsi. Alaviitteeseen merkitään tekijöiden sukunimet, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumerot:

Koko julkaisu

Kun viitataan koko julkaisuun (referoitu ajatus ei löydy miltään yksittäiseltä sivulta):

Teksti: Ylikojola esittääkin, että toisen temppelin juutalaisuus oli moninainen ilmiö.1 

Alaviite: 1 Ylikojola 2009

Tietty sivu

Kun viitataan tietylle sivulle tai sivuille, jolta ajatus löytyy:

Teksti: Ylikojola esittääkin, että toisen temppelin juutalaisuus oli moninainen ilmiö.2 

Alaviite: 2 Ylikojola 2009, 23
2 Ylikojola 2009, 24, 30–31

Tietty ilmaus

Jos alaviitenumero on lauseen keskellä tai ennen välimerkkiä, se koskee vain juuri sitä edeltävää sanaa tai lainausmerkkien sisällä olevaa ilmaisua:

Teksti: ”Tietämättömyyden verhoa”3 käytetään yhtenä tapana päättää yhteiskunnan reiluista pelisäännöistä. 

Alaviite: 3 Rawls 1971

Teksti: On huomattava, ettei Kankkunen käytä ”hylkäävää johtamista”4 leimaamaan ketään yksittäistä johtajaa. 

Alaviite: 4 Kankkunen 2017, 5

Kaksi tekijää

Kun tekijöitä on kaksi, molemmat mainitaan alaviitteessä aina:

Alaviite: 5 Perho & Korhonen 1995, 329

Kun nimet ovat juoksevassa tekstissä, ne yhdistetaan ja-konjunktiolla:

Teksti: Perho ja Korhonen sanovat, että…

Alaviite: 6 Perho & Korhonen 1995, 329

Kolme tekijää tai enemmän 

Kun tekijöitä on kolme tai useampia, mainitaan ensimmäisellä kerralla kaikki:

Alaviite: 7 Lyytinen, Eklund & Laakso 1995, 48-49

Myöhemmin samaan teokseen voidaan viitata lisäämällä ensimmäisen nimen jälkeen ym.

Alaviite: 8 Lyytinen ym. 1995, 50

Ei henkilötekijää

Kun lähteessä ei ole henkilötekijää (eli ei löydy yksittäistä ihmistä tai rajattua, nimiltä mainittua ryhmää kirjoittajia), käytetään julkaisun nimeä vuosiluvun kanssa:

Alaviite: 9 Suomen laki 2011
10 Käypä hoito -suositus 2018

Useita lähteitä

Kun viitataan kerralla useampaan lähteeseen, eli sama referoitava ajatus löytyy useammastakin kuin yhdestä lähteestä, käytetään puolipistettä erottamaan lähteet toisistaan:

Alaviite: 11 Helsingin Sanomat 2011; Kieli ja Virkakoneisto 1981

Kaksi lähdettä samalla vuosiluvulla

Mikäli tekijä on julkaissut samana vuonna kaksi teosta, joihin halutaan viitata, käytetään lisäksi aakkosia:

Alaviite: 12 Meikäläinen 2010; Meikäläinen 2011a; Meikäläinen 2011b

Toissijainen lähde

Toissijaista lähdettä käytetään, jos halutaan lainata jonkun toisen alunperin lainaamaa ajatusta eikä alkuperäiseen lähteeseen päästä käsiksi. Tällöin viitataan toissijaiseen lähteeseen eli siihen, joka on käsillä, ja mainitaan myös alkuperäinen eli ensisijainen lähde niillä tiedoilla, jotka lainattava lähde antaa.

Teksti: McGrath lainaa Küngin ajatusta kirkon ykseyden hengellisyydestä.13

Alaviite: 13 Küng 1975, 78; McGrathin 2012, 556 mukaan

Verkkolähde

Kun viitataan verkossa oleviin lähteisiin (tieto on alunperinkin julkaistu vain verkkosivuna, ei esim. pdf-muotoisena lehtiartikkelina, kirjana jne.), käytetään kirjoittajan nimeä, jos se on tiedossa. Mikäli kirjoittaja ei ole tiedossa, käytetään sivun otsikkoa ja sivuston nimeä. Vuosilukuna käytetään aina sivulla käyntipäivämäärää. Huom. Alaviitteeseen ei laiteta url-osoitetta, vaan vasta lähdeluettelomerkintään! Hyvä tapa olisi tallentaa itselleen tekstimuodossa www-sivut, joita käyttää. Internetin sisältö vaihtuu ja päivittyy, joten on hyvä, jos itsellä on tallessa viitattu teksti.

Alaviite:

14 Kupila, Karppinen, Löfström & Helminen 2014


15 Savela 2019

16 Suomen Vapaakirkko 2019

Sähköiseen kirjaan viitataan samaan tapaan kuin painettuun kirjallisuuteen, jos editiossa on sivunumerointi (Knausgård 2004, 42). Ellei sivunumerointia ole, annetaan niin tarkka kohdan kuvaus kuin mahdollista ilmaisemalla luku ja kappale. Jos esimerkiksi lukuja ei ole erotettu, ilmoitetaan kohta antamalla vuosiluku ja tieto sivunumeroinnin puuttumisesta. Mikäli sivunumerotietoja ei ole, voidaan käyttää myös lyhennettä ”ei sivunro”. 

Alaviite:

17 Patterson 2012, osa 1, luku 3, kappale 4


18 Patterson 2012, ei sivunumerointia

Viittauksia ei pidä käyttää tarpeettomasti. Yleistietoon ei tarvitse viitata. On muistettava, että kirjoittaa omantasoista lukijaa varten. Silti joudutaan koko ajan arvioimaan, mikä tieto on yleistietoa, mikä taas jostain lähteestä saatua. Rajatapauksia voi lisätä tieteelliseen tekstiin seuraavia tapoja käyttämällä: ”Ks. esim.” tai ”Vrt. esim.”

Alaviite: 19 Ks. esim. Poikolainen 1993, 23

Tee lähdeluettelomerkintä

Lähdeluetteloon tulevat aakkosjärjestyksessä kaikki ja vain ne lähteet, joihin työssä on tehty viittauksia. Lähdeluettelomerkinnän tulee alkaa juuri sillä nimellä (henkilön tai julkaisun), jolla ko. alaviite alkaa. Miten muuten lukija löytäisi tarkemmat tiedot lähteestä, joka alaviitteessä mainitaan?

Monografia (myös sähköiset kirjat)

Tämä koskee niitä teoksia, joissa yksi tai useampi kirjoittaja on kirjoittanut koko teoksen tekstin, eikä se koostu eri kirjoittajien teksteistä kootuista osista (ks. kohta 2). 

Lähdeluettelomerkinnästä ilmenevät seuraavat asiat järjestyksessä:

• tekijä(t), siinä järjestyksessä kuin ne esitetään kirjassa

• julkaisuvuosi

• teoksen nimi; myös alaotsikko, jos sellainen on. Nämä erotetaan toisistaan pisteellä.

• (jos kyseessä on uudistettu laitos/painos, se mainitaan)

• mahd. kääntäjä (E. Sukunimi) 

• kustantajan kotipaikka (ensimmäinen, jos useita)

• kustantaja eli julkaisija (Huom. Ei kirjan painaja, vaan kustantaja! Jos et erota nimistä kumpi on kumpi, googlaa nimet.) 

Tekijä(t) (Sukunimi, Etunimen 1. kirjain) 

VUOSI Kirjan nimi. Suom. E. Sukunimi. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja.

Lee, N. & S. 

2009 The Parenting Book. London: Alpha International.

Hämeenniemi, E. 

2007 Tulevaisuuden musiikin historia. Helsinki: Basam Books.

McGrath, A.

2012 Kristillisen uskon perusteet. Johdatus teologiaan. (2. uud. p.) suom. S. 

Kantola. Helsinki: Kirjapaja.

Tirole, J. 

1988 The theory of industrial organization. Cambridge, MA: MIT Press.

Artikkeli toimitetussa kokoomateoksessa

Tähän luokkaan kuuluvat esim. kommentaarisarjat, joissa on useampia kirjoittajia, teologiset sanakirjat, joissa on eri kirjoittajia eri artikkeleilla, sekä muut eri kirjoittajien artikkeleista tai luvuista koostuvat teokset. Tässä on erityisen tärkeää erottaa toisistaan kirjan tai kirjasarjan toimittaja ja kunkin artikkelin/luvun kirjoittaja. Viittaaminen tehdään artikkelin kirjoittajan, ei toimittajan nimellä! 

Tekijä(t) 

VUOSI Artikkelin nimi. Teoksessa E. Sukunimi (toim.), Kirjan nimi. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja, sivut.

Sivuiksi merkitään kyseessä olevan artikkelin ensimmäinen ja viimeinen sivu, esim. 1–24. Alaviitteessä mainitaan kuitenkin normaaliin tapaan se sivu, jolta viitattu ajatus löytyy.

Huttunen, M. 

2008 Musiikin historianfilosofia. Teoksessa E. Huovinen & J. Kuitunen (toim.), 

Johdatus musiikkifilosofiaan. Tampere: Vastapaino, 196-226.

Blum, E. A.

1981 1 Peter. Teoksessa F.E. Gaebelein (toim.), The Expositor’s Bible 

Commentary, vol 12. Grand Rapids: Zondervan, 209–254.*2* 

Tässä artikkeliksi käsitetään 1. Pietarin kirjeen kommentaari, joka on Blumin kirjoittama ja on julkaistu Expositor’s-kommentaarisarjan osassa (vol.) 12, jossa on myös muiden Raamatun kirjojen kommentaareja.

Kreitzer, L.J.

2004 Adam and Christ. Teoksessa D.G. Reid (ed.), The IVP Dictionary of the 

New Testament. Downers Grove: InterVarsity Press, 33–40.*3*

Tässä artikkeliksi käsitetään sanakirjan hakusana Adam and Christ.

Artikkelit (tieteellisissä tai muissa) aikauslehdissä ja sanomalehdissä (myös sähköiset)

Tekijä(t) 

VUOSI Artikkelin nimi. Julkaisun nimi, voluumi tai vuosikerta (lehden numero, sanomalehdestä päiväys), sivut.*4* 

Sivuiksi merkitään kyseessä olevan artikkelin ensimmäinen ja viimeinen sivu, esim. 1–24. Alaviitteessä mainitaan kuitenkin normaaliin tapaan se sivu, jolta viitattu ajatus löytyy.

Turner, D.L.

2010 Matthew among the Dispensationalists. Journal of the Evangelical 

Theological Society, 53(4), 697–716.

Nikkanen, M.

2019 Paavalin ”käytännön” evankeliumi. Filemonin kirje 2/5. Suomen 

Viikkolehti 132(21), 4.

Tässä Viikkolehden vuosikerta (vol.) 132 löytyy lehden takakannen sisäsivulta, ja numero puolestaan etukannesta; nro 21 on järjestyksessä 21. vuonna 2019 ilmestynyt lehti.  

Ådahl, B.

2019 Tiananmenin verilöyly on yhä Kiinan avohaava. Aamulehti 138 

(3.6.2019), A12–13.

Julkaisu ilman henkilötekijää

Kun ei löydy yksittäistä ihmistä tai rajattua, nimiltä mainittua ryhmää kirjoittajia, sekä lähdeluettelossa että alaviitteessä kirjoittajan nimen paikalle laitetaan teoksen nimi, joka toistetaan sillä kohdalla, missä teoksen nimi normaalisti on. 

Teoksen nimi 

VUOSI Teoksen nimi. Julkaisijan/kustantajan kotipaikka: Julkaisija/kustantaja.

Yrityksen perustamisopas

2010 Yrityksen perustamisopas (19. uud. p.). Toim. T. Holopainen. Helsinki: Edita.

Käypä hoito -suositus

2019 Käypä hoito -suositus. Suomalainen lääkäriseura Duodecim. 

Sana elämään -kommentaariraamattu

2010 Sana elämään -kommentaariraamattu. päätoim. O.M. Kättö. 

Keuruu: Aikamedia.

Tutkimusraportit, luentomateriaalit yms.

Lähdeluettelomerkintä tehdään mahdollisimman täydelliseksi käyttäen niitä tietoja, jotka materiaali itse antaa. Huomaa, että luentomateriaali on eri asia kuin omat muistiinpanosi. 

Viskari, S. 

1991 Esseen kirjoittaminen. Ohjeita essee-seminaarilaisille. Tampereen 

yliopisto. Kasvatustieteen laitoksen opetusmonisteet B6.

Lehikoinen, T.

2012 Vankilakirjeet. Suomen teologinen opisto. Kurssimateriaali. 

Engström, K., Salminen, V.-M. & Tuukkanen, T.

2017 Muusikkona kirkon palveluksessa. Kanttorien osaamiskartoituskysely 2017. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 59. 

Verkkosivustot

Tämä koskee lähteitä, jotka ovat olemassa vain verkkosivuina, eivät painovalmiina julkaisuina. Esimerkiksi Teologisen aikakausjulkaisun artikkeli, sähköisessä muodossa tai palvelimella sijaitseva lähde, joka on olemassa myös painettuna, ei ole verkkolähde, vaan siihen viitataan samoin riippumatta siitä, luetko sitä painettuna vai sähköisenä. Verkkolähteitä eivät ole myöskään esimerkiksi Raamatun kommentaariteokset tai muut sähköiset kirjat, joita luet Logos-, Accordance- tai vastaavassa palvelussa/ohjelmassa.

Kirjoittaja tai organisaatio (sen mukaan, kumpaa on käytetty ko. alaviitteessä) 

VUOSI Otsikko. Online. Viitattu xx.xx.xxxx (pvm). Saatavissa: www-osoite 

Kupila, P., Karppinen, L., Löfström E. & Helminen P. 

2014 Älä kopsaa! Miten kirjoittaa ja viitata oikein? Online. Viitattu 

15.12.2014. Saatavissa: blogs.helsinki.fi/alakopsaa/

Savela, S.

2019 Eija-Riitta Korhola Sanan suvipäivillä: Jeesus oli muutosagentti. Online. 

Viitattu 18.6.2019. Saatavissa: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/

eija-riitta-korhola-jeesus-oli-muutosagentti/

Suomen Vapaakirkko

2019 Arvot. Suomen Vapaakirkko. Online. Viitattu 18.6.2019. Saatavissa: 

http://www.svk.fi/suomen-vapaakirkko/arvot/ 

Alaviitteeseen ei laiteta www-osoitetta, ainoastaan lähdeluetteloon! Kopioi pitkät www-osoitteet selaimesta.

Mediasisällöt

Karjalainen, T.

2021 Jumalan Sana, ihmisten kirjaimet – miten ja miksi teksti syntyi? 

Raamatun juuret ja siivet osa 1. Videoluento. Online. Viitattu 9.6.2021. 

Saatavissa: https://youtu.be/vJ5p69HHavA

Huomenta Suomen makuja

2009 Huomenta Suomen makuja. Televisio-ohjelma. MTV3 3.3.2009.

Poika ja Ilves 

1998 Poika ja Ilves. Ohjaus R. O. Niemi. Elokuva.

McKnight, S.

2021 7 Habits to Nurture Tov in Church Culture. Kingdom Roots with Scot 

McKnight -podcast, osa 161 (2.10.2020). Online. Viitattu 17.6.2021. 

Saatavissa: https://soundcloud.com/user-212639123/7-habits-to-

nurture-tov-in-church-culture-kr-161 

Julkaisemattomat ja/tai tallentamattomat lähteet

Tekijä/julkaisun nimi (sen mukaan, kumpaa on käytetty ko. alaviitteessä)

VUOSI Otsikko. Lähteen tyyppi, esim. henkilökohtainen keskustelu, sähköpostiviesti, luentomuistiinpano tms. Päivämäärä, paikka tms. yksilöivät tiedot. 

Lintinen, S. 

2014 Rehtori. Suomen teologinen opisto. Haastattelu 15.12.2014. Suomen 

teologinen opisto, Hanko.

Raamattuun viittaaminen 

Raamatut, kielestä riippumatta, eivät ole lähteitä eikä niitä kirjoiteta sen enempää alaviitteisiin kuin lähdeluetteloonkaan. Sen sijaan tekstissä Raamatun viitteet ja käytetyn käännöksen lyhenne sijoitetaan sulkeisiin lainatun jaejakson jälkeen:

”Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: ’Entä hän, Herra?’” (Joh. 21:21, KR1992)

Tee työsi alkuun luettelo käyttämistäsi Raamatun alkuteksteistä ja käännöksistä lyhenteineen. Mikäli käytät koko työssä vain yhtä Raamatun käännöstä, sinun ei tarvitse tehdä tätä luetteloa. Riittää että mainitset sen ensimmäisessä raamatunviitteessäsi.